Itsearviointi (matkapeli)

Tämä projekti tarjosi minulle paljon haasteita ja nyt ollessani työssäni viimeinkin voiton puolella, on minulla sellainen olo, että olen voittanut itseni. Vaikeuksien kautta voittoon, kuten sanonta kuuluu.

Alkumetreiltä asti projekti on harannut vastaan. Jo ideointi tuotti valtavasti ongelmia. Ideoita ei varsinaisesti ole pulpunnut mieleen vaan niitä on täytynyt väkisin miettiä, hakea, kaivaa niin kirjoista kuin internetistäkin. Yllättävän vähän valmiita ideoita löytyi mistään.

Ensiksi ajattelin tehdä ns. Minä-nuken, jossa suunnittelun lähtökohtana olisi käytetty konkreettisesti oppilasta itseään. Nuken sisus olisi tehty teknisissä töissä ja päällinen pehmeistä materiaaleista tekstiilitöissä. Syystä tai toisesta tämä idea ei kuitenkaan innostanut minua tarpeeksi, jotta olisin tarttunut toimeen.

Ideoin myös mm. päällystettyjä desing-henkareita, virkattuja säilytyskoreja ripustuskoukkuineen, kankaista seinähyllyä metallirungolla jne., mutta kaikki mieleeni tulleet ideat kuitenkin tuntuivat tavalla tai toisella huonoilta.

Lopulta, ajellessani naapurikaupunkiin kummityttöäni katsomaan, sain idean matkapelistä. Perinteisestihän pelejä on tehty paljon puumateriaaleista ja niille on tehty säilytyspussi pehmeistä materiaaleista. Minä ajettelin, että miksei materiaaleja voisi käyttää toisinpäin? Lähdin siis ideoimaan kankaista peliä ja puista säilytysrasiaa.

Seuraava haaste oli toteuttaa oman suunnitelmani mukainen käsityö, josta varsinkin teknisen työn osuus oli minulle vaikea. Matkapelin säilytyslaatikkoa suunnitellessani jouduin moneen kertaan pysähtyä miettimään, että osaanko minä varmasti toteuttaa itse työvaiheet. Entä osaisinko opettaa ja auttaa oppilaita tekemään samat työvaiheet? Pohdin jo, että jättäisin vanerisen säilytyslaatikon projektista pois ja tekisin matkapelille perinteisen kangaspussin. Pelinappulat ja nopat olisivat silloin olleet projektin teknisen työn ainoana osuutena. Luonne ei kuitenkaan antanut periksi vaan rasia oli tehtävä, vaikkakin sitten yksinkertaistaen.

Helppona en pitänyt sopivan luokka-asteen valintaakaan, sillä vaikka projektin perustyövaiheet ovat yksinkertaisia, on projektissa myös ongelmallisia kohtia, jotka voisivat olla ainakin kolmasluokkalaisille haasteellisia toteuttaa. Koska matkapelin ompelemisessa tulee ulkonurkissa poistojen opetus ja teknisissä töissä pintakäsittelyä, ajattelin projektin olevan sopiva nelosluokkalaisille. Projektissa vahvistetaan kolmasluokalla opittuja ompelutaitoja, mittaamista ja sahaamista.

Olen opettanut käsitöitä kolmas-ja nelosluokkalaisille enkä ole kokenut, että mielekkäiden käsitöiden keksiminen ja suunnitteleminen olisi ollut erityisen vaikeaa. Omassa työssä aikataulujen suunnittelu on joustavaa. Joskus joku työ valmistuu nopeammin kuin on etukäteen ajatellut, kun taas joku toinen projekti venähtää pidemmäksi kuin olisi uskonut. Nyt kun tähän projektiin joutui tarkasti kirjaamaan tuntisuunnitelmat, oli todella vaikeaa arvioida kunkin työvaiheen kestoa.