keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Käsinukke ja teline


Tässä projektissa esitellään yhdenlainen tapa toteuttaa samansisältöiset käsityöprojektit alakoulun ensimmäiselle ja viimeiselle eli kuudennelle luokalle. Molemmissa projekteissa toteutetaan kokonaista käsityöprosessia, jossa yhdistetään tekstiili-ja teknisen työn sisältöjä. Ekaluokkalaisten käsityöprojektissa perehdytään lisäksi prosessin ohessa erityisesti kokemukselliseen oppimiseen ja kuudesluokkalaisten projektissa esinekulttuurin merkitykseen käsityön opetuksessa. Molempiin projekteihin yhdistetään tuotteen suunnitteluvaiheen yhteyteen tutustumiskäynti esimerkiksi kirjastoon tai museoon.






Kokemuksellinen oppiminen


Kokemuksellinen oppiminen pohjautuu oppilaan taustaan ja omaan kokemusmaailmaan ja omien kykyjensä arviointiin ja reflektointiin. Prosessi on aina keskeisessä roolissa, ei valmis tuote. Kun lähdetään toteuttamaan käsityön tuotesuunnittelua kokemuksellisen oppimisen kautta, silloin pyritään herättämään oppilaan omia tunteita, aisteja, mielikuvia, kokemuksia ja mielikuvitusta tuotteen suunnittelun liikkeelle panevaksi voimaksi. Opettajan roolina on olla oppilaan oppimisen tukena, jotta oppilas kykenisi viemään omaa oppimisprosessiaan mahdollisista vaikeuksista huolimatta eteenpäin.

Tärkeää oppilaan omassa oppimisprosessissa on itseohjautuvuus ja oman oppimisen reflektointi. Jo pienenkin oppilaan on hyvä oppia ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja huomata, miten oma motivaatio ja toiminta vaikuttaa saavutettuihin oppimistuloksiin. Käsityön tekijänäkin itsearvioinnin avulla oppilas oppii huomaamaan, millaisia taitoja hänellä jo on ja miten niiden hallitseminen auttaa uusien käsityötaitojen oppimisessa.


Esinekulttuuri käsityön opetuksessa


Ympärillämme oleva materiaali ja esineet ovat ihmisiin, kontekstiin ja aikaan sidottuja. Esineillä on kautta aikain ollut ihmisiin jonkinlainen suhde, joka on voinut olla jopa elintärkeä, jos se on liittynyt olennaisesti esimerkiksi ihmisen elinkeinoon ja toimeentuloon. Voisin väittää, että ennen ihmiset kunnioittivat ja arvostivat omistamiaan esineitä enemmän kuin nykypäivänä. Itse tekeminen oli myös huomattavasti yleisempää kuin nykyisin, koska erilaisia valmiita tuotteita ei ollut samalla tavoin saatavilla kuin nykyisin tai niiden hinta oli monille liian korkea, joten taloudelliset syytkin kannustivat tai pakottivat ihmisiä tekemiään tarvitsemiaan esineitä tai käsityötuotteita itse.

Tämän päivän ihmisten suhde esineisiin on yltäkylläinen ja usein välinpitämätön. Samaan aikaan, kun mikään materiaali ei tunnu riittävän, sillä ei myöskään ole meille varsinaista merkityssisältöä. Suurimmalla osalla ihmisistä on hallussaan tavarapaljous, jolla he eivät tee mitään tai joiden olemassaololla ei ole heille minkäänlaista tunne- tai kokemussidettä.

Käsityön kannalta esinekulttuurissa olennaista on se, että jokaisen esineen taustalta löytyy yksi tai useampi tekijä. Esineen tekemisen prosessiin kuuluu aina muotoilu ja muotoilija, joku joka on suunnitellut tuotteen funktion, ulkomuodon ja materiaalit. Tuotesuunnittelussa pyritään huomioimaan esineen käyttötarkoituksesta riippuen monia eri asioita. Esimerkiksi nykyään, kun on vahvasti alettu kiinnittämään huomiota ihmisten kulutustottumuksiin ja ekologisiin valintoihin on suosittua hankkia sellaisia esineitä, joiden tekemisessä ekologiset tekijät on otettu hyvin huomioon. Myös tuotteen alkuperämaa on osa tätä ekologisuutta ja keskeinen valintakriteeri monelle ostajalle. Onkin hienoa, että monet ovat valmiita maksamaan hankkimistaan tuotteista enemmän saadakseen kotimaassa tehtyjä esineitä ja tavaroita. Kotimaisuuden kannattamista tukee myös kestävyyden näkökulma, sillä suomalaisella tuotteella on laadukas maine ja esineillä uskotaan olevan pidempi elinkaari kuin monilla vastaavilla ulkomaisilla tuotteilla. Tämä luonnollisesti säästää niin luontoa kuin rahaakin.




Käsinukke ja teline-projekti alakoulun ekaluokalla




Tämän projektin keskeinen tavoite on tarjota oppilaalle käsityön tekijänä mahdollisuus itse vaikuttaa mahdollisimman paljon tehtävän käsityön luonteeseen. Projektissa harjoitellaan käsityötuotteen ideointia ja suunnittelua, unohtamatta kuitenkaan keskeisten työmenetelmien ja -välineiden oppimista ja käyttöä.

Projektin kautta on mahdollista toteuttaa ilmiöpohjaista opetusta, sillä sen toteuttaminen vaatii eri oppiaineiden välistä integraatiota. Kokemuksellisen tuotesuunnitteluprojektin pääteemana on käsinukke.

Kohderyhmäksi valitsin tähän projektiin alakoulun ekaluokkalaiset oppilaat, mutta tehtävänantoa eriyttämällä projekti on helposti toteutettavissa myös tokaluokkalaisten tai kolmasluokkalaisten kanssa. Oma ekaluokkalainen poikani toimi tässä esimerkkiprojektissa pääsuunnittelijana sekä -toteuttajana.

Jakson tavoitteet ja sisältö:

Tässä jaksossa oppilas oppii
- ideoimaan ja suunnittelemaan käsinuken
- piirtämään kaavan, kiinnittämään kaavan kankaalle säästeliäästi (kankaan reunaan)
- leikkaamaan kankaan piirretyn kaavan mukaisesti
- mittaamaan sopivan pituisen ompelulangan
- tekemään solmun
- ompelemaan etupistoja ja pykäpistoja (myös muita pistoja --> eriyttäminen)
- mittaamaan kappaletta mallin mukaan
- kiinnittämään sahattavan kappaleen höyläpenkkiin
- oikean työasennon ja työtavan kappaletta sahattaessa
- puukappalen hiomisen työtavat (esim. hiomaan sekä pelkän hiomapaperin että hiomatuen kanssa)
- poraaminen

Integrointi
- Projektissa on erittäin keskeistä integroida käsityön opetus äidinkielen ja draaman opetukseen. Integrointia tapahtuu myös kuvataiteeseen.

Työtavat:
- Käsinompelu, etu-ja pykäpisto (ts)
- Sahaaminen, hiominen, poraaminen (tn)

Materiaalit:
- Huopa/teddykangas/fleece, puuvillakankaat, puuvillalangat
- Höylätty lauta, pyörörima

Kokemuksellisuus
- Heti projektin alussa oppilaat tekevät opintoretken kirjastoon. Tämän esimerkkiprojektin kirjastona toimii Seinäjoen kaupungin uusi upea Apila- kirjasto, josta oppilaiden kanssa lähdetään hakemaan ideoita, inspiraatiota ja motivaatiota oman satuhahmon (käsinukke) luomiseen. Apila kirjaston lastenosastolla on erilaisia pehmustettuja lukukoloja, jotka on sisustettu erilaisin teemoin, satumaailmoin. Nämä lukukolot tarjoavat mainion miljöön luovalle suunnittelutyölle.


Kuvia lukukoloista:

Hiiret

Peilit

Huopikkaat

Linnut

Kukat

Kalat

Lumihiutaleet

Lehtiköynnökset

Puuhapaikka, jossa on koloja, joihin ryömiä


Ideointivaiheessa ei rajoiteta lasten ajatusten lentoa vaan nimenomaan kannustetaan lapsia päästämään mielikuvitusta lentoon! Oman hahmon suunnittelu aloitetaan jo kirjastossa, jossa lapset voivat käpertyä pehmustettuihin koloihin tai kirjaston pöytien ääreen suunnittelemaan ja piirtämään hahmojaan. Suunnittelun avuksi opettaja voi monistaa oppilaille käsinuken niin sanotun yleiskaavan, jonka päälle oppilaat voivat alkaa hahmottelemaan omaa käsinukkeaan. Tässä vaiheessa hahmoja voi suunnitella useammankin, koska toteutusta mietittäessä voidaan huomata ettei kaikkea ole mahdollista tai helppoa toteuttaa. Käytettävissä olevien materiaalien kertominen ja esittely auttaa oppilaita ideoinnissa.

Ideointivaiheessa voidaan oppilasryhmän luonteesta riippuen käyttää myös pieniä oppilasryhmiä ikäänkuin suunnittelutiimeinä, jotka ideoivat yhdessä erilaisia hahmoja. Eri tasoiset oppilaat voivat toimia toisilleen suunnitteluapuna.  Lasten mielikuvitusmaailmassa hahmot voivat helposti alkaa jo tässä vaiheessa linkittyä toisiinsa, joten samoja ryhmiä käyttämällä on luontevaa äidinkielessä siirtyä toteuttamaan erilaisia draamaprojekteja valmiiden käsinukkien ympärille.

Kaikki lasten ideat eivät välttämättä ole käytettävillä materiaaleilla ja työtekniikoilla toteutettavissa, joten oppilaat voivat joutua muokkaamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan. Tämä havainto on keskeinen oppisisältö kokemuksellisessa oppimisessa, sillä tekemällä ja käytännön kautta asiat usein opitaan tehokkaammin kuin niin, että joku kertoo ne oppilaalle niin sanotusti valmiina asiana. Kun alkuperäistä suunnitelmaa joudutaan muokkaamaan projektin edetessä, opitaan myös pettymyksensietokykyä,ongelmanratkaisutaitoja ja periksiantamattomuutta.

Oppilaan tuntemus on silti hyväksi suunnitteluvaiheessa, jolloin opettaja voi tarvittaessa ohjata sellaisten oppilaiden suunnitteluprosessia, joilla tietää olevan vaikeuksia realistisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman tekemisessä. Ei ole tarkoitus teettää oppilailla täysin mahdottomia suunnitelmia ja toteuttamisvaiheessa tyrmätä kaikki oppilaiden tekemät suunnittelutyöt. Suunnittelutyön tekemistäkin opitaan prosessin kautta, mitä enemmän oppilaat saavat siihen mahdollisuutta ja suunnittelusta kokemusta, sitä paremmin he alkavat suunnitteluakin toteuttaa.

Opettajan on tärkeää antaa oppilaille riittävästä aikaa suunnitteluun ja ohjata sellaisten oppilaiden työskentelyä, joille luomisprosessi tuottaa vaikeuksia. Tässä vaiheessa luodaan kipinää ja intoa varsinaisen käsityön tekemiseen, joten prosessin alun tulisi olla kaikille mieleinen ja käsillä tekemiseen motivoiva kokemus.

Seuraavassa esimerkkikuvia poikani zombie-käsinuken suunnittelu- ja työvaiheista:




Työskentelyn aluksi tutustutaan käytettävissä oleviin materiaaleihin.

Käsinuken peruskaavan päälle suunniteltu oma hahmo

Värisuunnitelma

Kaavan piirtäminen ja muokkaaminen

Kaavan kiinnittäminen ja piirtäminen kankaalle

Ompelu esimerkiksi etu- tai pykäpistoilla

Käsinukketelineen osien sahaus. Oppilaat saavat itse vaikuttaa pohjalevyn muotoon.

Hionta, liimaus ja maalaus

Valmis teline, johon lisättiin massapallo päähän.







Käsinukke ja teline-projekti alakoulun kuudennella luokalla




Kuten yllä ekaluokkalaisten kanssa toteutettava käsinukkeprojekti, niin myös kuudesluokkalaisten kanssa aloitetaan työstäminen ideoita herättelemällä. Riippuen paikkakunnan tarjolla olevista vierailukohteista, projektin alussa tehdään tutustumisretki lähialueen kohteeseen esimerkiksi kirjastoon, museoon tai vaikkapa tavarataloon. Mistä tahansa kohteesta on mahdollista löytää aineksia esinekulttuurin pohdintaan nyt ja menneisyydessä.

Esimerkiksi Seinäjoen maakuntamuseo,jonka Kivinavetassa on vuosittain vaihtuvia teemoja, esittelee tänä vuonna näyttelyssä "Mihinä me ollahan", Seinäjoen seudun ja Etelä-Pohjanmaan historiaa ja esittelee myös entisaikojen koulumaailmaa. Museo huomioi hyvin lapset kohderyhmänään ja on  tämänkin syksyn aikana järjestänyt koululaisille toiminnallisia tutustumishetkiä museossa, jossa on aiheena ollut muun muassa pitsinnypläystä ja nukketeatteria.

Kuudesluokkalaistenkin kanssa tämä käsityöprojekti integroidaan vahvasti äidinkieleen ja hyödynnetään prosessissa esimerkiksi äidinkielen kirjallisuus- tai elokuvajaksoa. Toteutusta voisi isompien oppilaiden kanssa lähteä suunnittelemaan tiiviisti ryhmätyönä, jolloin oppilaat saisivat suunnitteluun tukea toisiltaan. Ryhmä voisi kirjoittaa hahmojensa ympärille yhteisen käsikirjoituksen, joka voidaan esittää perinteisen nukketeatterin muodossa koulun pienemmille oppilaille tai tallentaa esitys digitaaliseen muotoon vaikkapa pienelokuvaksi.

Kasvatuksellinen syy käsinuken tekemiseen kuudesluokalla voisi mielestäni olla se, että opetetaan kuudesluokkalaisia kyseenalaistamaan ympärillämme olevaa materiaalin määrää ja omia kulutustottumuksiamme (näiden molempien asioiden yhteyteen sopisi hyvin tavaratalossa vierailu). Keskustelun aiheita voisivat olla esimerkiksi "Materiaali ennen ja nyt" tai "Ekologisuus, kierrätys ja kestävä kehitys". Mietitään yhdessä, kuinka paljon kotoamme löytyy turhia esineitä ja minkälaiset esineet ovat sellaisia, jotka kestävät aikaa. Tärkeää on myös pohtia, voisiko jotkut tarvittavista esineitä ostamisen sijaan valmistaa itse ja millaisia hyötyjä syntyy itse tekemisestä.

Käsinukke- projektin lähtökohtana voitaisiin pitää ajatusta, että oppilaat eivät valmista niitä itselleen vaan tekevät ne lahjoitukseksi vaikkapa koululle, jolloin niille saadaan pitkä ja tarkoituksenmukainen käyttö mahdollisimman pitkäksi aikaa. 

Ekaluokkalaisten käsinukkehahmoille ei annettu rajausta vaan kaikki mahdolliset ihmishahmoista eläinhahmoihin tai mielikuvitushahmoihin oli mahdollista tehdä, mikäli niiden toteuttaminen katsottiin ikätasolle sopivaksi. Kuudesluokkalaisten käsinuket ovat ihmishahmoja, koska yksi keskeisistä työmenetelmistä on paperimassapään tekeminen.


Jakson tavoitteet ja sisältö:

Tässä jaksossa oppilas oppii tai kertaa
- ideoimaan ja suunnittelemaan käsinuken
- tekemään paperimassapään
- suunnittelemaan ja toteuttamaan yksinkertaisia vaatteita käsinukelle (kankaasta tai lankatekniikalla)
- suunnttelemaan ja toteuttamaan telineen käsinukelle
- mittaamaan kappaletta suunnitelman mukaan
- sahattavan kappaleen kiinnityksen höyläpenkkiin
- oikean työasennon ja työtavan kappaletta sahattaessa
- puukappaleen talttaamisen
- puukappaleen hiontaa ja maalausta
- poraamaan pylväsporakoneella

Integrointi
- Projektissa on erittäin keskeistä integroida käsityön opetus äidinkielen ja draaman opetukseen. Integrointia tapahtuu myös kuvataiteeseen.

Työtavat:
- Paperimassan työstäminen, koneompelu (ts)
- Sahaaminen, talttaaminen, hiominen, poraaminen (tn)

Materiaalit:
-  (ts) Sanomalehdet, liisteri, liima, puuvillakankaat tms., ompelulangat
- (tn) Höylätty lauta, pyörörima, massapallo


Muutamia kuvia työvaiheista:


Liisteriliimaseos

Vessapaperirulla kaulaksi ja sanomalehtisuikaleita

Pää aloitetaan paperimytyn päälle

Kasvojen muoto alkaa hahmottua, kannattaa liioitella piirteitä!

Hiusten tekoa



Hiukset ommeltiin kangasympyrään kiinni, jotta kiinnitys päähän on helpompaa



Kasvot maalattuna ihonvärisiksi. Jos ihosta haluaa sileän, kannattaa viimeistely tehdä huolella. Mallinukella jo hiukan ryppyinen ja aikaa nähnyt iho.

Yksinkertainen perusvaatteen kaava.





Telineen sahaus ja talttaus



Osien sovittelu ennen liimausta

Pyörörimalle porataan reikä ja liimataan kiinni

Massapallo huipulle ja maalaus halutun väriseksi










Lähteet:
Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki 2009.
http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/humanistinen-kokemuksellinen-oppiminen/
Anttila, P. 1996. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Porvoo 1996. WSOY.
Mäkikalli, M. 2010. Materiaalisen kulttuurin historiaa. Teoksessa Mäkikalli, M.& Laitinen, R. (toim.) Esine ja aika. Helsinki 2010. Hakapaino Oy.

torstai 27. marraskuuta 2014

Tuotesuunnittelun haasteet alakoulussa

Alakoulun käsityön opetus on perinteisesti ollut kautta aikojen vahvasti opettajajohtoista. Opettaja tekee tai etsii suunnitelman tehtävään käsityötuotteeseen, hankkii tarvittavat materiaalit, opettaa tarvittavat tekniikat ja oppilaat toteuttavat valmiin suunnitelman ja annettujen ohjeiden mukaisen tuotteen. Monesti tuote on suunniteltu niin valmiiksi ettei oppilaan omalle vaikuttamiselle jää lainkaan tilaa.

Opettajajohtoista tuotesuunnittelua puolustavat monet käytännön seikat, jotka vaikuttavat käsityön opettamiseen alakoulussa. Käsityön opettamisen tärkein ohjaava tekijä on sekä valtakunnallinen että paikallinen opetussuunnitelma. Tietyillä luokka-asteilla oppilaiden on opittava tietyt käsityön perustekniikat, joten tuotesuunnittelun on sovittava kulloisellakin luokka-asteella harjoiteltavaan käsityötekniikkaan.  Useimmissa kouluissa myös käytettävät materiaalit ja välineet ovat rajalliset eikä lisähankintoihin ole kouluilla ja kunnilla varaa. Opettajan on pääsääntöisesti toteutettava ja ohjattava sellaisia käsityöprojekteja, joita voidaan tehdä ns. perusmateriaaleilla, joita kouluilta löytyy.

Opettajan omat käsityötaidot vaikuttavat myös siihen, miten vapaasti hän voi antaa oppilaiden suunnitella ja toteuttaa erilaisia projekteja samanaikaisesti. Joskus oppilaiden suunnitelmien toteuttamiseen tarvitaan sellaista ohjausta, joka ei sujukaan opettajalta täysin luonnostaan vaan vaatii opettajaltakin materiaaliin ja tekniikkaan perehtymistä. Jos vielä samaan aikaan useampi oppilas tarvitsee sellaista ohjausta, joka tuottaa opettajalle vaikeuksia, on käsityön opettaminen silloin jo todella haastavaa.

Haastavaa tuotesuunnittelu on oppilaiden kanssa lisäksi sen vuoksi, että oppilaiden erilaiset persoonallisuudet tuovat suunnitteluvaiheeseen erilaisia ongelmia. Joidenkin oppilaiden mielikuvitus ei tunne mitään rajoja eikä oppilailla välttämättä ole lainkaan ymmärrystä siitä, miten heidän suunnitelmiaan voidaan käytännössä toteuttaa. Monesti oppilailla saattaa olla epärealistiset ajatukset omista taidoistaan, joten epäonnistuminen suunnitelman toteuttamisessa on hyvin todennäköistä ilman opettajan ohjausta suunnitelman tekovaiheessa.

Oma haasteellinen ryhmänsä ovat ne oppilaat, jotka eivät ikinä tunnu keksivän mitään omaa ideaa, jota voisivat lähteä toteuttamaan. Riitatilanteita oppilaiden kesken syntyy helposti, jos tällainen oppilas, jolla on suunnittelutyössä vaikeuksia, alkaa kopioida toisen tai toisten tekemiä suunnitelmia. Joskus vaikeus todella voi olla siinä ettei oppilaalla ole edellytyksiä tehdä pyydetyn kaltaisia suunnitelmia, mutta monesti ongelma löytyy oppilaan haluttomudesta ja motivaation puutteesta. Ellei opettaja onnistu sytyttämään oppilaassa sisäistä motivaatiota käsityötuotteen tekemiseen, jää prosessi yleensä hyvin pintapuoliseksi . Tällaiset motivaation puutteesta kärsivät oppilaat ovat niitä, jotka haluavat saada tehtävän työn nopeasti valmiiksi ja mitä helpommalla tavalla, sen parempi.

Miten sitten ohjata tuotesuunnittelua koulussa niin, että edellä mainituista haasteista huolimatta oppilaat oppisivat luovan suunnitteluprosessin kautta alakoulussa vaadittavat käsityötaidot? Mielestäni opettajan tekemällä pohjatyöllä on tähän haasteeseen suuri vaikutus. Opettajan on aivan ensin tarkasti mietittävä ja rajattava ne tekniikat ja materiaalit, joita tehtävässä tuotteessa harjoitellaan. Sen jälkeen on mietittävä, millaisissa raameissa oppilaat alkavat suunnittelutyötä toteuttamaan. Selkeä rajaus ja harjoiteltavien tekniikoiden selittäminen auttaa oppilaita hahmottamaan, millaiseen suuntaan suunnittelutyötä lähdetään ohjaamaan. Lisäksi oppilaat motivoidaan suunnittelutyöhön ja virittäydytään sopivaan mielentilaan, jollakin aiheeseen sopivalla tavalla. Mitä enemmän saadaan viritettyä oppilaille aistiärsykkeitä, konkreettisia kokemuksia ja tunteita herättäviä ajatuksia, sitä paremmin saadaan oppilaan mielikuvitusta ja intoa suunnattua tehtävään työhön.

Opettajien tekemä yhteistyö auttaa myös käsityön opetuksen suunnittelua, varsinkin jos projekteja toteutetaan kahden tai useamman opettajan tekemänä yhteistyönä. Ellei työskentelyn rajauksia tehdä tarkasti selväksi kaikkien osapuolten yteistyönä, voi toteutusvaiheessa tulla eteen ongelmia.Yhteissuunnittelu vaatii kuitenkin opettajilta aikaa oppituntien ulopuolella, joten ellei osapuolet ole innokkaita uhraamaan aikaansa suunnittelulle, on yhteistä suunnittelua mahdotonta toteuttaa.

Lähteet:
Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki. WSOY.
http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/kipinat/SPetTK.htm

torstai 2. tammikuuta 2014

Karkkipaperien uusi elämä!

Kuulin loistavasta ideasta, jolla uusiokäyttää karkkipaperit. Joululoma sujui mukavasta papereita hamstraten ja uutta tekniikkaa testaten. Harmikseni muutama valmis pussukka lähestulkoon vietiin käsistäni, joten en saanut ensimmäisistä eri tyylein tekemistäni pussukoista kuvaa, mutta tässä tässä dokumentointia niistä, joista ehdin kuvia napsia :)

Kyseiseen pussukkaan käytin yhden Marianne-pussillisen verran karkkipapereita, joten niitä oli yhteensä n.40kpl.
Ensin liimasin karkkipaperit paksulle kontaktimuoville. Tässä meni aikaa, kun papereiden viivoja ja tekstejä yritti täsmäillä virheettömäksi jatkumoksi!
 
 
Karkkipapereiden liimauksen jälkeen leikkasin pussukkaan vuorikankaan.
 

Ompelin karkkipaperit kiinni vuorikankaaseen. Tein ompeleista ristikon, mutta pelkät pystyompeleetkin olisivat varmasti pitäneet karkkipaperit paikoillaan.
 

Seuraavaksi ompelin kiinni vetoketjun ja vetoketjun kiinnityksen jälkeen ompelin sivusaumat.


Huolittelin saumat siksak-ompeleella ja sen jälkeen ompelin pussukkaan pohjan.


Käänsin pussukan oikein päin- VALMIS!



 
 
Kettukarkkipussukka

Tässä hyödynsin erilaisten karkkipapereiden nurjaa puolta. Tuli aika bling bling ;)