Itsearviointi (matkapeli)

Tämä projekti tarjosi minulle paljon haasteita ja nyt ollessani työssäni viimeinkin voiton puolella, on minulla sellainen olo, että olen voittanut itseni. Vaikeuksien kautta voittoon, kuten sanonta kuuluu.

Alkumetreiltä asti projekti on harannut vastaan. Jo ideointi tuotti valtavasti ongelmia. Ideoita ei varsinaisesti ole pulpunnut mieleen vaan niitä on täytynyt väkisin miettiä, hakea, kaivaa niin kirjoista kuin internetistäkin. Yllättävän vähän valmiita ideoita löytyi mistään.

Ensiksi ajattelin tehdä ns. Minä-nuken, jossa suunnittelun lähtökohtana olisi käytetty konkreettisesti oppilasta itseään. Nuken sisus olisi tehty teknisissä töissä ja päällinen pehmeistä materiaaleista tekstiilitöissä. Syystä tai toisesta tämä idea ei kuitenkaan innostanut minua tarpeeksi, jotta olisin tarttunut toimeen.

Ideoin myös mm. päällystettyjä desing-henkareita, virkattuja säilytyskoreja ripustuskoukkuineen, kankaista seinähyllyä metallirungolla jne., mutta kaikki mieleeni tulleet ideat kuitenkin tuntuivat tavalla tai toisella huonoilta.

Lopulta, ajellessani naapurikaupunkiin kummityttöäni katsomaan, sain idean matkapelistä. Perinteisestihän pelejä on tehty paljon puumateriaaleista ja niille on tehty säilytyspussi pehmeistä materiaaleista. Minä ajettelin, että miksei materiaaleja voisi käyttää toisinpäin? Lähdin siis ideoimaan kankaista peliä ja puista säilytysrasiaa.

Seuraava haaste oli toteuttaa oman suunnitelmani mukainen käsityö, josta varsinkin teknisen työn osuus oli minulle vaikea. Matkapelin säilytyslaatikkoa suunnitellessani jouduin moneen kertaan pysähtyä miettimään, että osaanko minä varmasti toteuttaa itse työvaiheet. Entä osaisinko opettaa ja auttaa oppilaita tekemään samat työvaiheet? Pohdin jo, että jättäisin vanerisen säilytyslaatikon projektista pois ja tekisin matkapelille perinteisen kangaspussin. Pelinappulat ja nopat olisivat silloin olleet projektin teknisen työn ainoana osuutena. Luonne ei kuitenkaan antanut periksi vaan rasia oli tehtävä, vaikkakin sitten yksinkertaistaen.

Helppona en pitänyt sopivan luokka-asteen valintaakaan, sillä vaikka projektin perustyövaiheet ovat yksinkertaisia, on projektissa myös ongelmallisia kohtia, jotka voisivat olla ainakin kolmasluokkalaisille haasteellisia toteuttaa. Koska matkapelin ompelemisessa tulee ulkonurkissa poistojen opetus ja teknisissä töissä pintakäsittelyä, ajattelin projektin olevan sopiva nelosluokkalaisille. Projektissa vahvistetaan kolmasluokalla opittuja ompelutaitoja, mittaamista ja sahaamista.

Olen opettanut käsitöitä kolmas-ja nelosluokkalaisille enkä ole kokenut, että mielekkäiden käsitöiden keksiminen ja suunnitteleminen olisi ollut erityisen vaikeaa. Omassa työssä aikataulujen suunnittelu on joustavaa. Joskus joku työ valmistuu nopeammin kuin on etukäteen ajatellut, kun taas joku toinen projekti venähtää pidemmäksi kuin olisi uskonut. Nyt kun tähän projektiin joutui tarkasti kirjaamaan tuntisuunnitelmat, oli todella vaikeaa arvioida kunkin työvaiheen kestoa.

Didaktinen pohdinta (matkapeli)

Didaktinen pohdinta

 Luokka-aste, jonka kanssa projektin voisi toteuttaa

Projekti on suunnattu nelosluokkalaisille, mutta se soveltuisi hyvin toteutettavaksi myös viidesluokkalaisten kanssa. 

Työssä käytettävät käsityön tekniikat ovat melko yksinkertaisia, mutta tarkkuutta vaativia. Esimerkiksi kankaanvärjäyksessä on erityisen tärkeää, että suunnitelma on tehty huolellisesti ja sitä myös noudatetaan tarkasti, koska muuten pelialustasta ei tule toimivaa ja käyttökelpoista. Myös säilytysrasiaa varten sahattavat vanerin osat on helpohko sahata, mutta rasian kokoaminen on haastavampi työvaihe.

Käytettävät käsityön tekniikat

Uutena opetettavana asiana tekstiilitöissä tulee ompelussa ulkonurkissa poistojen tekeminen sekä kankaanpainannan tekniikat. Kankaanleikkaaminen on oppilaille tuttua, kuten myös nuppineulojen laittaminen ja harsiminen. Ompelukoneella ompelutaitoja vahvistetaan ja kerrataan.

Teknisissä töissä tuttuja tekniikoita ovat mittaaminen, sahaaminen ja hiominen. Uutena asian opetetaan, pintakäsittelyä, vanerisen säilytysrasian kokoaminen sekä nahkasarana.

Koska omat teknisen työn taitoni ovat heikot, lähdin vanerilaatikon kokoamiseen liimaamalla, mutta huomasin projektin edetessä ettei liimaaminen ehkä kuitenkaan ollut helpoin keino rasian kokoamiseen. Kokoamiseen voisi tietysti käyttää myös pieniä nauloja, mutta tällöin rasian sivut täytyisi tehdä paksummasta vanerista. Minä halusin käyttää sivuihin ohutta vaneria, jotta säilytysrasiasta tulisi mahdollisimman kevyt. Matkapeliähän kuljetetaan mukana, joten painova peli ei ole kovin käytännöllinen kuljettaa mukana.

Halusin myös kokeilla rasian avaukseen ns. nahkasaranaa, kun kuulin oman mieheni aikoinaan alakoulun puukässässä sellaista käyttäneen. Onkohan jo täysin antiikkinen tekniikka? Toimii, joka tapauksessa.

Eriyttäminen

Yritin projektia ja tuotetta suunnitellessani pyrkiä tekemään sellaisen työn, jota olisi helppo eriyttää eritasoisille oppilaille. Matkapelin tekeminen on oppilaslähtöinen käsityö. Jokainen oppilas suunnittelee omanlaisensa ja omannäköisensä matkapelin, koska yhtä valmista kaavaa tämän käsityön tekemiseen ei ole olemassa. Ideoita ja ajatuksia haetaan jo olemassaolevista peleistä.

Jokaisessa oppilasryhmässä on oppilaita, jotka ovat muuta ryhmää nopeampia. Puolet näistä nopeista oppilaista selviytyy annetuista tehtävistä nopeasti, koska ovat taitavia. Toinen puolisko suoriutuu niistä hätäillen, koska haluavat saada työn vain äkkiä valmiiksi. Taitavia oppilaita eriyttävät tehtävät motivoivat eivätkä he pitkästy odotellessaan muiden oppilaiden töiden valmistumista, kun taas hutiloivat oppilaat voivat lisätehtävien kautta oppia ettei hutiloinnista ole hyötyä, koska lisää tekemistä tulee joka tapauksessa.

Matkapeli-projektissa on mahdollista tehdä mm. seuraavanlaisia eriyttämisiä:

Nopeat ja taitavat oppilaat: toinen pelialusta kääntöpuolelle, molemmille peleille paperiset peliohjeet rasiaan, pikkupussukka nopalle ja pelinappuloille, puinen säilytysrasia.

Nopeat, ei niin taitavat ja hätäilyyn sortuvat oppilaat: tietokoneella kirjoitettu paperinen peliohje, erillinen pikkupussukka nopalle ja pelinappuloille.

Hitaat oppilaat: paperiset peliohjeet mukaan pelipussiin/-laatikkoon, puisen säilytysrasian sijaan voidaan tehdä kankainen säilytyspussi, johon laitetaan pelialusta, noppa ja pelinappulat, pikkupussukka jätetään tekemättä.

Ongelmakohdat

Tämän projektin haasteelliset työvaiheet ovat mielestäni kankaanvärjäys sekä säilytysrasian kokoaminen.

Kankaanvärjäyksen ohjeistuksessa opettajan tulee huolellisesti selittää ja havainnollistaa oppilaille haastavat kohdat, joissa epäonnistuminen on todennäköisintä. Esimerkiksi sabluunapainannassa on tärkeää huolehtia siitä, että sabluuna on tiiviisti kangasta vasten. Myös kangasvärin määrän sääteleminen on tärkeä huomioitava asia, koska oppilaat melko helposti laittavat kankaalle liikaa väriä. Liika väri lähtee helposti kankaalla leviämään ja painanta-/värjäntäjäljestä epäsiistiä ja suttuista.

Säilytysrasian kokoamisesta haastavan tekee se, miten työn saa pysymään paikallaan liittämisen aikana. Tässä työvaiheessa oppilastyöparien yhteistyöskentely on kaikkein tärkeimmässä roolissa. Oppilaiden on hyvä koota yhtä rasiaa kerrallaan niin, että pari avustaa koko ajan kokoamisessa.

Kiinnitysnaulan naulaamisessa on myös se riski, että ohut vaneri halkeaa, joten naulaamisessa on korostettava suurta varovaisuutta!

Rautalankasydämet

Innostuin rautalankasydämistä marraskuussa 2012 Raumalla käsityön opinnoissa. 

Niitä tulikin väkerrettyä sitten ainakin kolmisenkymmentä :) Suurin osa päätyi joululahjaksi ystäville, kummeille, työkavereille, hoitotädeille yms.

Tuntisuunnitelmat matkapelin toteuttamiseen alakoulussa

1. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Matkapelin tekoon motivoiminen. Valmis pelisuunnitelma.

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet:Erilaisia lautapelejä, A3- tai A2-paperia, lyijikynät, kumit, puuvärit ja tussit

 

Integrointi: Nämä oppitunnit voidaan toteuttaa kuvataidetunneilla.

Projekti aloitetaan pienissä ryhmissä tutustumalla yhdessä erilaisiin lautapeleihin ja matkapeleihin, joita tarkastellaan konkreettisesti fyysisinä tuotteina sekä lisäksi kuvina internetistä. Oppilaat voivat pelata erilaisia pelejä, joita opettaja on tuonut kokeiltavaksi.

Erilaisista peleistä, niiden hyvistä ja huonoista puolista keskustellaan sekä pienissä ryhmissä että koko ryhmän kesken.Tässä vaiheessa mietitään mm.

Millaisia asioita peliä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon?
Millaisen pelin kankaasta pystyy tekemään?
Tarvitaanko peliin noppaa, pelinappuloita jne.?

Täysin uudenlaisen pelin keksiminenkin on sallittua! Oppilaat saavat halutessaan myös yhdistää vanhoja tuttuja pelejä uudenlaiseksi peliksi. Usein yksinkertaisimmat pelit ovat kuitenkin peleistä parhaimpia ja suosituimpia.

Pelien tarkastelun jälkeen oppilaat pääsevät suunnittelemaan omaa peliään. Tässä vaiheessa suunnitellaan sekä toteutettava peli, siihen tarvittavat materiaalit, sen koko että väritkin.  Suunnitelma tehdään A3-paperille, jotta suunniteltava pelialusta mahtuu siihen luonnollisessa koossaan. Myös noppa ja pelinappulat suunnitellaan samalle paperille. Suunnitelma väritetään joko puuväreillä tai tusseilla.

Oppilaille korostetaan huolellisen suunnittelun merkitystä työn onnistumisen kannalta, mutta myös sen vaikutusta työn kokonaisarviointiin.

Tätä työskentelyn vaihetta oppilaat voivat tehdä joko yksin tai pareittain. Parityöskentelyn etuna on ideoiden keskinäinen vaihtaminen, joko tuottaa hedelmällisempää lopputulosta.

2. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Kaavoitus, kankaiden leikkaaminen. Kankaanvärjäyksen perustekniikat.

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Pelisuunnitelmat, kaavapaperia/voipaperia, painopohjakangasta tai valmiiksi pestyä ja silitettyä lakanakangasta, pitkiä viivaimia, kangasliituja ja kangassaksia, koetilkkuja kankaanvärjäykseen, kangasvärejä, värialustoja, leimasimia, superlonia, maalarinteippiä

 

Tunnin aluksi opettaja ohjeistaa ja havainnollistaa koko ryhmälle pelipohjan kaavoituksen, saumanvarat, kaavan jäljentämisen/kiinnittämisen kankaalle sekä kankaan leikkaamisen. Todennäköisesti pelialustat ovat malliltaan joko neliön tai suorakulmion muotoisia, joten kaavoitus ja leikkaaminen on melko yksinkertaista.

Oppilaat työskentelevät kaavoituksessa ja kankaan leikkaamisessa pareittain. Oppilasparit ovat opettajan valitsemia, jotta työskentely olisi sujuvaa ja mahdollisimman paljon molempia hyödyttävää. Esimerkiksi yhtenä parinvalinnnan kriteerinä voidaan pitää sitä, että taitava ja heikko oppilas ovat parina. Tällöin heikko oppilas saa tukea työskentelyyn taitavalta oppilaalta ja taitava oppilas saa lisää vahvistusta taitoihinsa auttaessaan toista oppilasta.

Toisen tunnin aluksi opettaja esittelee oppilaille kankaankuvioinnin, värjäämisen ja painannan erilaiset vaihtoehdot, joista oppilaat voivat alkaa miettimään omaan pelialustaansa parhaiten sopivaa/sopivia tekniikoita.

Pelialustaan hyvin soveltuvia vaihtoehtoisia tekniikoita ovat mm.:

leimasinpainanta
sabluuna-/kaaviopainanta
teippimaalaus
kangastussit.

Opettaja ohjaa oppilaita valinnassa, jos näyttää siltä, että he eivät ole valitsemassa omalle työlleen parhaiten soveltuvaa tekniikkaa.

Mallipelissä käytin itse peliruudukon tekemiseen sekä maalarinteippiä ja tuputtamista että myös leimasinpainantaa.

Apuruudukko, jonka avulla maalarinteipit sai kätevästi kulkemaan suorassa
ja näin ollen ruudukostakin tuli melko suoraviivainen.

Kun teipit muodostavat ruudukon, voidaan kangas irroittaa apuruudukosta.

Ennen värin tuputtamista on hyvä muistuttaa oppilaita tarkistamaan,
että teipit ovat joka kohdasta tiivisti kiinni kankaassa
ettei kangasväri pääse karkaamaan teipin alle.

Kangasväriä tuputettaessa varsinkin kuvioiden nurkissa pitää olla tarkkaavainen,
jotta kuviosta tulee selkeärajainen.

Maalarinteipin poisto paljastaa, että ruudukko ei ole vielä täydellinen,
joten aukkopaikat on vielä täytettävä.
Omassa pelialustassani yhden ruudun koko on 2cm*2cm,
joten mittasin ja leikkasin pyyhekumista sopivan kokoisen leimasimen.
Esimerkiksi puupalikkakin käy leimasimeksi.

Valmis peliruudukko

Ruudukon päälle valitsin kuviointiin kangastussit, koska niiden avulla oli mahdollista tehdä pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia. Pelimallista riippuen kuvioinnin voi kuitenkin toteuttaa myös leimasinpainannalla tai sabluunallakin.

Pelialusta kuvioinnin ja numeroinnin jälkeen.
Käärmeiden ja tikapuiden paikat on suunniteltaessa sommiteltava niin,
että ne kulkisivat loogisesti ruutujen lävitse.
Numerointi tehdään vasta käärmeiden ja tikapuiden jälkeen ja ne ruudut,
joissa on liikaa kuviointia, jätetään numeroimatta.

Ohjeistuksen jälkeen oppilaat saavat jatkaa kankaiden leikkaamista, mikäli heillä oli vielä se kesken ja sen jälkeen testata valitsemaansa tai valitsemiaan kankaanvärjäystekniikoita, joilla aikovat pelialustansa kuvioida.

3. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Kankaanpainanta ja värjäntä

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: kangasvärejä, leimasimia, maalarinteippiä, superlonia, värialustoja, sanomalehtiä ja jätesäkkejä pöytien suojaamiseen, essuja, kertakäyttöhanskoja

Nämä kaksoistunnit aloitetaan kertaamalla kankaanvärjäyksen ja -painannan perusasiat, joita käsiteltiin jo edellisellä oppitunnilla. Tärkeää on korostaa työpintojen ja vaatteiden suojaamista, värien oikeaoppista käsittelyä, alkuvalmisteluja sekä loppusiivouksia.

Käydään läpi jokaisen oppilaan suunnitelma ja pohditaan vielä yhdessä, mikä on kullekin soveltuvin ja parhain värjäystekniikka. Monesti oppilailta tulee oivalluksia, joita opettaja ei ole tullut ajatelleeksikaan!

Ohjeistuksen jälkeen oppilaat suojaavat omat työpisteensä ja vaatteensa ennen kuin hakevat työvälineet ja materiaalit. Tehdään valmisteluja, joilla helpotetaan värjäyksen onnistumista. Esimerkiksi mallipelissä apuruudukko oli suuri apu suorien ruuturivien aikaansaamiseksi. Jos oppilas on tekemässä sabluunapainantaa, tehdään sabluuna tässä vaiheessa.

Kun kaikki valmistelut on tehty, opettaja auttaa ja neuvoo oppilaita värien valinnoissa ja sekoittamisessa.

Oppilaat värjäävät/painavat/kuvioivat pelialustansa tekemiensä suunnitelmien mukaisesti.

Kun pelialusta on värjätty ja jätetty kuivumaan, siivoavat oppilaat oman työpisteensä, pesevät käyttämänsä työvälineet ja korjaavat välineet oikeille paikoilleen.

Integrointi: Tämä oppitunti toteutetaan atk-tunnilla (1x45min)

Oppilaat kirjoittavat tietokoneella matkapelin peliohjeet, jotka voidaan joko liittää paperiversiona mukaan pelilaatikkoon tai silittää siirtokuvana pelialustan kääntöpuolelle. Oppilaat voivat kirjottaa peliohjeet itse omin sanoin tai peliohjeita voidaan kopioida ja muokata esimerkiksi internetistä. Fontti ja fontin koko muokataan oppilaan peliin sopivaksi.

Kun peliohjeet ovat valmiit, opettaja ohjeistaa askel askeleelta oppilaille, miten tekstin kääntäminen peilikuvaksi onnistuu. Pohditaan yhdessä, miksi teksti täytyy kääntää?

Tekstin kääntäminen peilikuvaksi:  Näin minä onnistuin (voi olla olemassa yksinkertaisempikin/helpompi tapa?) Ensin kirjoitin tekstin Wordilla. Kun teksti oli valmis, otin sivusta kuvan tietokoneen PrtSc-näppäimellä. Liitin kuvan Paint-ohjelmaan. Rajasin tekstin ympäriltä ylimääräisen pois. Käänsin kuvaa/tekstiä vaakasuunnassa, jolloin teksti muuttui peilikuvaksi. Tulostin tekstin peilikuvana siirtokuvapaperille. Tekstin voi tietenkin kirjoittaa myös suoraan Paintilla. HUOM! Siirtokuvapaperi voi käyttää ainoastaan mustesuihkutulostimissa, ei lasereissa.

Epsonin siirtokuvapaperi

Peilikuvana tulostettu teksti siirtokuvapaperilla.
Ylimääräinen osa tekstin ympäriltä on leikattava pois ennen silittämistä.

4. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Matkapelin yksityiskohdat. Silittäminen. Matkapelin ompelu

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Värjätyt pelialustat, pelin takakappaleet, silitysrauta ja -lauta, harsokangasta silitykseen, peliohjeet siirtokuvapaperilla, pelisuunnitelmat, kangastussit, nuppineuloja, harsinlankaa, silmäneuloja, pitkiä viivaimia, kangasliidut, ompelukoneet ja ompelulangat

Tunnin aluksi opettaja ohjeistaa yhteisesti koko ryhmälle silityksen, kaavojen yhteenasettelun, nuppineulojen laittamisen, harsimisen sekä ompeluviivan piirtämisen.
 

Edellisellä kerralla värjätyt pelialustat silitetään. Silitettäessä pelialustan päälle laitetaan ohuehko kangas, jolla estetään mahdollinen kangasvärin irtoaminen silitysraudan pohjaan. Opettaja ohjeistaa ja näyttää esimerkin turvallisesta ja oikeaoppisesta silityksestä.

Ne oppilaat, jotka atk-tunnilla käänsivät peliohjeet peilikuvaksi ja tulostivat ohjeet siirtokuvapaperille, silittävät tässä vaiheessa pelin takakappaleeseen peliohjeet. Jälleen on hyvä käyttää paperin ja silitysraudan välissä joko ohutta kangasta tai esimerkiksi käsipaperiarkkia ettei silitysraudan pohjaan tartu väriä tai liimaa siirtokuvapaperista.

Slittämisen jälkeen, kun pelialusta on suora ja sileä, oppilaat saavat lisätä pelialustaansa yksityiskohdat. Yksityiskohdat on helpointa ja yksinkertaisinta tehdä kangastusseilla, mutta myös kaavio-tai sabluunapainanta käy tähän työvaiheeseen. Oppilaan oma suunnitelma tulee nyt olla työskentelyssä apuna ja ohjeena.

Käytin pelin yksityiskohtiin tällaisia tusseja.
Pakkaus sisältää 24 erilaista värisävyjä
ja tusseissa on lisäksi kaksi vaihtoehtoista kärkeä, tavallinen ja sivellin.
Toimivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin.

Kun yksityiskohdatkin on lisätty, silitetään työ vielä kertaalleen, että myös kangastussit kiinnittyvät kankaaseen. Jos yksityiskohdat on tehty esimerkiksi pastaväreillä, tulee työ jättää jälleen kuivumaan ennen silitystä. Odotusajan oppilaat voivat aloittaa lisätyönä esimerkiksi pikkupusskkaa. Ohjeet viidennen kaksoistunnin kohdalla.

Silitettyään pelialustansa oppilaat saavat siirtyä tekemään valmisteluja pelialustan ompelua varten. Pelialustan etu-ja takakappale asetellaan tarkasti päälletysten niin, että kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain. Tämän jälkeen etu-ja takakappale kiinnitetään toisiinsa nuppineuloin, jonka jälkeen ne harsitaan yhteen. Harsinta ei ole välttämätöntä, mutta suositeltavaa, sillä se estää kankaiden liikkumisen ompelukoneella ompelemisen aikana.

Kun etu- ja takakappaleet on harsittu yhteen, poistetaan nuppineulat. Tämän jälkeen voidaan mitata ja merkitä ompeluviiva. Ompeluviiva on saumanvaran verran kankaan reunasta ja se piirretään, koska on tärkeää, että ommel kulkee suoraan.

Jos ryhmässä on taitavia oppilaita, voidaan harsiminen ja ompeluviivan piirtäminen jättää työvaiheista pois ja työ ommellaan nuppineuloja apuna käyttäen.

Ompeluvalmistelujen jälkeen oppilaat saavat siirtyä ompelukoneille. Oppilasparit käyttävät samaa ompelukonetta, jonka he langoittavat valkoisella ompelulangalla. Opettaja tarkistaa koneen langoituksen ja asetukset ennen kuin oppilaat alkavat ommella.

Kun ensimmäinen oppilas on päässyt ompeluvaiheeseen, kokoaa opettaja oppilaat ompelukoneen ympärille ja ohjeistaa ompelun vaiheet.

Pelialusta ommelllaan ompeluviivaa tarkasti seuraten. Alussa ja lopussa oppilaita muistutetaan edestakaisompelusta. Viimeistä ommeltavaa sivua ei ommella loppuun asti vaan siihen jätetään aukko, jotta työ voidaan kääntää oikeinpäin. Kun suoraommel on valmis, kierretään reunat vielä siksakilla ympäri, jotta kangas ei lähde purkaantumaan.Pelialustan ompelussa peliin tehdään yhteenhuoliteltu sauma, koska avattua saumaa käyttämällä pelialustan sisälle tulisi kaksinkertainen siksak-huolittelu, mikä tekisi pelialustan reunoista paksut, jolloin pelinappuloiden siirtely vaikeutuisi.

Ennen kuin työ käännetään oikeinpäin, tehdään pelialustan ulkonurkkiin poistoleikkaukset. Näillä poistoilla estetään se ettei pelialustan kulmiin jää kohoumia ja myttyjä. Nyt työ on valmis käännettäväksi.

Nurkkien avaamiseen voidaan käyttää apuna esimerkiksi virkkuukoukkua, jolla saadaan työnnetyksi kulmat kokonaan auki. Liian terävällä esineellä ei avaamista kannata tehdä, koska oppilaat työntävät sen helposti kankaasta ja ompeleesta läpi.

Tässä vaiheessa pelialusta silitetään huolellisesti niin, että saadaan pelialusta kunnolla muotoonsa. Silityksen jälkeen kääntöaukko ommellaan käsin, pienin pistoin kiinni.

5. Käsityötunti (2x45min)

 

 Tavoite: Pelialustan viimeistely. Noppa-ja pelinappulapussukka.

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet:  Nuppineuloja, harsinlankaa, silmäneuloja, pitkiä viivaimia, kangasliidut, ompelukoneet, ompelulangat, erivärisiä huopakankaita, puuvillalankoja

 

Oppilaat, joilla pelialustan ompelu jäi edellisellä kerralla kesken, jatkavat siitä mihin jäivät. Oppilasparit auttavat toisiaan.

Pelialustansa valmiiksi saaneet saavat lisätehtäväksi pikkupussukan ompelemisen. Pikkupussukka leikataan oppilaan valitsemasta huovasta, josta leikataan suorakaiteen muotoinen kaistale. Kaistaleen molempiin päihin käännetään kuja nyöriä varten. Kiinnitetään nuppineuloin. Tarvittaessa voidaan myös harsia. Nyörikujat ommellaan ompelukoneen suoralla ompeleella.

 

Tämän jälkeen kangaskaistale käännetään niin, että oikeat puolet tulevat vastakkain ja kiinnitetään jälleen nuppineuloilla ja tarvittaessa harsitaan. Ommellaan mahdollisimman reunasta pikkupussukan sivut kiinni. Käännetään pussukka oikeinpäin.

Pussukan nyörit voidaan punoa noin kahdesta, kolmesta erivärisestä puuvillalangasta. Nyörien pyörittäminen tehdään pareittain. Oppilaita tulee muistuttaa, että lankojen pituuden tulee olla ainakin kolme kertaa halutun nyörin pituisia.  Pujotetaan nyöri kujaansa esimerkiksi hakaneulaa apuana käyttäen. (Koska pussukan nyörikuja on jätetty molemmista reunoista auki, voidaan yhden nyörin sijaan pussukkaa vaihtoehtoisesti kaksikin nyöriä, jolloin pussukka voidaan sulkea nämä nyörit yhteen solmimalla.) Pussukka on nyt valmis.

  6. Käsityötunti (2x45min)

 

Tavoite: Säilytyslaatikon osien mittaaminen ja sahaaminen. Pelinappuloiden ja nopan mittaaminen, sahaaminen ja hiominen. 

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Mitat, lyijykynät, 9mm vaneria, 4mm vaneria, 2cm*2cm puurimaa, 1cm*1cm puurimaa(joko pyöreää tai kanttista), jiirisahoja, hiomapaperia

 

 Ennen oppituntia opettajan  on täytynyt valmistella vanerilevyt oppilaspareille sopiviksi suorakaiteen muotoisiksi kappaleiksi, joista oppilaat voivat tarvitsemansa kappaleet mitata ja sen jälkeen sahata jiirisahalla.

Tunti aloitetaan yhteisellä ohjeistuksella. Opettaja kertoo ja näyttää, millaista säilytyslaatikkoa ollaan tekemässä. Tämän jälkeen opettaja kertoo ja havainnollistaa työvaiheet. Opettaessaan opettaja kirjoittaa ja piirtää työvaiheet sekä kappaleiden mitat taululle, josta oppilaat voivat nitä tarkistaa työsknetelyn edetessä.

Tässä työvaiheessa oppilaat työskentelevät oppilaspareittain. Oppilaat mittaavat ja sahaavat annetun ohjeet mukaan säilytyslaatikkoon pohjan 11cm*11cm sekä samankokoisen kannen sisäosan eli niin sanotun ohjurin, joka pitää kannen suorassa. Pari auttaa vanerilevyjen kiinnityksissä ja sahaamisessa. Mallikappaleeseen pohja ja kannen sisäosa tehtiin 9mm vanerista, mutta ne on mahdollista tehdä myös ohuemmasta vanerilevystä.

Säilytyslaatikon reunat tehdään 4mm vanerista, jonka opettaja on sahannut valmiiksi 4,5cm soiroksi.

Oppilaat mittaavat 4mm vanerista kaksi sivukappaletta, joiden pituus on sama kuin pohjalevyn leveys eli 11cm. Kahden muun sivukappaleen tulee olla 8mm pidempiä eli niiden pituus on 11,8cm.

Kannen päälliosa tehdään myös 4mm vanerista ja sen koko on n. 11,8cm*11,8 cm. Tämä kappale kannattaa mitata ja sahata kuitenkin vasta laatikon kokoamisen jälkeen, jotta sen koko voidaan vielä tarkistaa kullekin oppilaalle oikeaksi. Todennäköistä on, että oppilaat eivät ole mitanneet ja sahanneet laatikon osia aivan millimetrin tarkkuudella.

Rasian pohjalevy ja kannen sisäosa 9mm vanerista
ja rasian sivut 4mm vanerista

Kun säilytysrasian osat on sahattu, mitataan ja sahataan noppa ja pelinappulat. Noppa sahataan 2cm*2cm puurimasta ja pelinappulat pienemmästä puurimasta. Pelinappuloiden määrä riippuu oppilaan tekemästä pelistä.

Lopuksi nopan ja pelinappuloiden sivut hiotaan sileäksi hiomapaperilla.

7. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Säilytysrasian kokoaminen. Pelinappuloiden ja nopan maalaaminen.

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Säilytysrasian vaneriset osat, puuliimaa, tukiteippiä esim. maalarinteippiä tai pieniä puristimia,  vesiliukoisia maaleja, pensseleitä, maalausessut, maalausalustat esim. paksut pahvinpalat

Opettaja ohjeistaa ja havainnollistaa rasian kokoamisen vaiheet. Liimaamisen vaiheet kirjataan taululle.

Säilytysrasian kokoaminen aloitetaan asettamalla pohjalevy suoralle alustalle. Liimaa levitetään pohjalevyn vastakkaisiin sivuihin. Tämän jälkeen lyhyemmät sivut asetetaan paikoilleen niin, että sivut ovat tarkasti pohjalevyn sivujen kanssa samassa linjassa. Tässä työvaiheessa oppilasparit toimivat yhdessä.

Seuraavaksi liimaa levitetään pohjalevyn toisiin vastakkaisiin reunoihin sekä jo asetettuihin sivukappaleiden päätyihin. Toiset sivukappaleet laitetaan paikoilleen.

Toinen parista pitää rasian kappaleita paikoillaaan, kun toinen laittaa rasian nurkkiin tukiteipit, jotta kappaleet pysyvät liiman kuivumisen ajan tukevasti paikallaan.Jos teknisen työn luokasta löytyy, voidaan kokoamisessa käyttää apuna myös pieniä puristimia.

Kun toisen oppilaan rasia on koottu ja jätetty kuivumaan, aloittavat parit kokoamaan toisen oppilaan rasiaa.

Jos rasian sivuihin on käytetty samaa 9mm vaneria kuin pohjaan, voidaan rasia koota pienillä nauloilla naulaamalla.

Toisen kaksoistunnin aluksi opettaja ohjeistaa pelinappuloiden ja nopan maalaamisen.

Sitä mukaa, kun oppilasparit saavat rasiansa kootuksi, saavat he siirtyä maalaamaan palinappuloita
ja noppaa. Jokaiselle oppilaalle on hyvä olla oma nimikoitu maalausalusta, jolle maalatut pelinappulat ja nopat jätetään kuivumaan ja joka voidaan siirtää sivuun odottamaan. Yksi pinnoista eli se, joka on maalatessa ollut alustaa vasten, jää maalaamatta ja se maalataan seuraavalla oppitunnilla.

Opettaja ohjeistaa maalausvälineiden ja maalauspaikan puhdistuksen ja siivouksen. Huom! Maalipurkit kunnolla kiinni, jotta maalit eivät kuivu. Tätä tärkeää työvaihetta ei voi oppilaille liikaa korostaa!

Valmis noppa ja pelinappulat.

8. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite: Säilytysrasian ulkokannen sahaaminen. Sisä-ja ulkokannen liimaus. Maalaaminen ja/tai petsaus jatkuu.

 

Tavittavat materiaalit ja välineet: Säilytysrasian osat, 4mm vaneria, mittoja, lyijykynät, puuliimaa, vesiliukoisia maaleja, tarvittaessa petsiä, pensseleitä, maalausessut, maalausalustat esim. paksut pahvinpalat,

Opettaja havainnollistaa säilytysrasian ulkokannen koon mittaamisen. Ulkokansi tehdään 4mm vanerista, jonka opettaja on sahannut oppilaille suunnilleen oikeaan n. 11,8cm leveäksi soiroksi.

Ulkokannen koko mitataan säilytysrasian koko mittaamalla. Kannesta pyritään tekemään täsmälleen samankokoinen kuin rasia on. Oppilasparit työskentelevät jälleen yhdessä.

Kun oppilaspareista molemmat ovat sahanneet rasian ulkokannen, saavat he alkaa liimaamaan sisä-ja ulkokantta yhteen. Sisäkannen liimaamiseen voidaan käyttää apuna esimerkiksi leveää teippirullaa tai muuta sopivan kokoista välikappaletta, jotta kansi saadaan sovitettua rasiaan sopivaksi. Kansi jätetään kuivumaan.

 

Kannen liimaamisen jälkeen oppilaat siirtyvät jälleen pintakäsittelyyn. Pelinappuloiden ja nopan viimeinen maalaamaton pinta maalataan ja muita sivuja korjaillaan tarvittaessa. Säilytysrasia voidaan joko maalata halutun väriseksi tai petsata. Maalin etu on sen peittävyys, joten maalilla voidaan korjailla ja peittää työn virheitä. Petsin läpi vanerin kolhut, liima yms. näkyy, koska petsi tarttuu niihin eritavalla.

9. Käsityötunti (2x45min)

Tavoite:Nahkasaranan liimaaminen, kiinnityslenkin liimaaminen, kiinnitysnaulan naulaaminen, 

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Nahkaa tai tekonahkaa, kontaktiliimaa, sakset, mitat, lyijykynät, maalarinteippiä, pieniä nauloja, vasarat

Opettaja ohjeistaa yhteisesti nahkasaranan piirtämisen nahalle, leikkaamisen sekä liimaamisen vaiheet. Nahkasaranan koko ja malli piirretään taululle.

Kaikki oppilaat työskentelevät tässä työvaiheessa samanaikaisesti opettajan ohjeita noudattaen.

Seuraavaksi opettaja kokoaa jälleen koko ryhmän yhteiseen ohjeistukseen ja opettaa kiinnityslenkin piirtämisen ja leikkaamisen.

Oppilaat liimaavat kiinnityslenkit.

Maalarinteipillä on hyvä merkitä kiinnityslenkille oikea kohta.

Tunnin lopuksi naulataan varovasti kiinnitysnaula paikoilleen ja säilytysrasia on valmis. Naulaamisessa on jälleen hyvä työskennellä pareittain, jolloin toinen oppilaista voi pitää rasiaa paikoillaan toisen naulatessa.

Integrointi: Tämä oppitunti voidaan toteuttaa kuvataidetunnilla

 

Tavoite: Säilytysrasian koristelu

 

Tarvittavat materiaalit ja välineet: Pieniä siveltimiä, erivärisiä maaleja, jotka soveltuvat puun maalaamiseen, suunnitelma koristelusta

 

 

Integrointi äidinkieleen tai matematiikkaan: Pelitunti!

Projektisuunnitelma (matkapeli)

Matkapeli

Projektin aihe

Projektissa neljännen luokan oppilaiden tulee suunnitella ja toteuttaa yksinkertainen matkapeli ja sille säilytysrasia.

Tavoitteet nelikentän mukaisesti

Tiedot ja taidot

- mittaaminen ja merkitseminen (TS&TN)
- kaavan piirtäminen ja kankaan leikkaaminen
- harsiminen ja ompeluviivan piirtäminen
- ompelukoneen langoitus, ompelu suoralla ja siksak-ompeleella
- kankaanvärjäyksen tekniikoita
- siirtokuvatekniikka
- silittäminen
- sahaaminen
- hiominen
- liimaaminen (tai naulaaminen)
- nahkasarana ja kiinnityslenkki
- pintakäsittely

Suunnittelun taidot

- realistisen, toteutettavissa olevan suunnitelman tekeminen
- persoonalliset ratkaisut
- sommittelu
- yksityiskohdat

Työskentelyn taidot

- aikaisemmin opitun kertaaminen
- uuden taidon oppiminen
- pitkäjänteisyys
- huolellisuus
- turvallinen työskentely
- yhdessä tekeminen
- yhteinen vastuu loppusiivouksista
- oman työskentelyn tarkkailu/arviointi

Kasvamisen taidot

- oman ja muiden työn arvostaminen
- yhdessä tekeminen
- käsillä tekemisen ilo
- turvallisuus
- huolellisuus

Käytettävät käsityötekniikat

Projekti toteutetaan neljäsluokkalaisten kanssa sen jälkeen, kun he ovat kolmasluokalla jo tutustuneet ompelukoneeseen ja osaavat jo koneen langoittamista sekä ompeleiden vaihtamista. Ompelutaitoja vahvistetaan.

Tekstiilityössä uutena asiana tutustutaan erilaisiin kankaanpainamis-ja värjäämistekniikoihin sekä ompelussa ulkonurkkien poistojen tekemiseen.

Teknisissä töissä vahvistetaan kolmasluokalla opituista taidoista mittaamista, sahaamista, hiomista, liimaamista/naulaamista. Teknisissä töissä uutena asiana opetetaan pintakäsittely ja nahkasarana.

Käytettävät materiaalit ja välineet

Suunnitelma tehdään A3 tai A2- kokoiselle paperiarkille ja se väritetään joko puuväreillä tai tusseilla.

Pelialustan materiaalina käytetään painopohjakangasta, joka on valmista värjättäväksi. Pelialustan kääntöpuoli voidaan tehdä myös painopohjakankaasta tai vaihtoehtoisesti huovasta tms. kankaasta. Huovasta pelin kääntöpuolen voivat tehdä ainakin ne oppilaat, joiden työskentelyä on tarve eriyttää esimerkiksi heikkojen taitojen tai hitauden vuoksi.

Kankaanvärjäykseen tarvittavat välineet ja värit määräytyvät oppilaiden pelisuunnitelmien mukaan, mutta siihen tarvitaan ainakin erivärisiä pastavärejä, leimasimia, materiaalit omien leimasimien tekoon, maalarinteippiä, teloja, kontaktimuovia sabluunapainantaan jne.

Niitä oppilaita varten, jotka silittävät peliohjeet pelialustan kääntöpuolelle, tarvitaan myös siirtokuvapaperia, jolla ohjeet voidaan silittää kankaalle.

Tekstiilityön tarvikkeita ovat lisäksi mitat, kaavapaperi, kangasliidut, sakset, silmäneulat, ompelulangat, ompelukoneet, silitysrauta ja silityslauta

Pelinappulat ja noppa sahataan pyöreästä ja/tai neliskanttisesta puurimasta. Nopan ja nappuloiden hiomiseen tarvitaan hiomapaperia ja niiden maalaamiseen n. neljää eriväristä maalia.

Pelin säilytysrasiaan käytetään joko sekä 9mm vaneria ja 4mm vaneria tai pelkkää 9mm vaneria. Jos säilytysrasia tehdään kokonaan 9mm vanerista, silloin kokoamiseen käytetään pieniä nauloja. Muussa tapauksessa rasia kootaan puuliimalla.

Rimojen ja vanerien mittaamiseen ja sahaamiseen tarvitaan mittoja, lyijykyniä, jiirisahoja.

Säilytyskoteloon tehdään nahkasarana sekä kiinnityslenkki, jota varten tarvitaan nahkaa sekä liimaamiseen kontaktiliimaa. Puuliimaakin voidaan käyttää, jos kontaktiliimaa ei ole saatavilla. Nahan leikkaamiseen tarvitaan sakset ja kiinnityslenkin vastakappaleeksi pieni naula.

Opetusmuodot

Työtekniikoita ja työvälineiden käyttöä opetettaessa opetusmuoto on aina opettajajohtoinen. Opetuksessa käytetään apuna havainnollistavia malleja, powerpoint-esityksiä sekä taululle piirrettäviä opetuskuvia.

Projektin ajaksi opettaja valitsee oppilaista työparit. Työparien valinnan kriteereinä on hyvä pitää sekä oppilaiden välisiä sosiaalisia suhteita kuin myös heidän tieto-ja taitotasoaan, jotta yhteistyö olisi mahdollisimman sujuvaa ja tuotoksellista.

Oppilaat työskentelevät pääsääntöisesti itsenäisesti, mutta oppilaita kannustetaan jokaisella käsityön tunnilla myös auttamaan omaa työpariaan.Työparit mm. valmistelevat ja käyttävät samaa ompelukonetta, auttavat toisiaan vanerien ja rimojen sahaamisessa, säilytysrasian kokoamisessa jne.

Oppilasparien käyttämisessä on paljon hyviä puolia kuten esimerkiksi se, että yhdessä toisen oppilaan kanssa ideoitaessa syntyy enemmän ajatuksia ja huomioita. Parin kanssa ongelmanratkaisu on myös monesti helpompaa. Lisäksi parityöskentely opettaa yhteisvastuullisuuteen ja toisen huomioon ottamiseen.

Motivointi

Peli on aiheena jo itsessään motivoiva, sillä useimmat lapset, ja mikseivät myös aikuiset, pitävät peleistä.  Aiheen motivointi on siis todennäköisesti helppoa.

Peli on käsityönä tehty tuote, jolla on selkeä funktio. Se on käyttöesine, joka voi olla yhtäaikaa sekä viihdyttävä että opettavainen. Itse koen niin, että on aina mielekkäämpää tehdä tuote, jolle on selkeästi jotain käyttöä kuin valmistaa jonkinlaista turhaketta kaapin perukoille pölyyntymään.

Motivointia lisää se, että oppilaille annetaan mahdollisuus toteuttaa mieleisensä peli eikä heille anneta yhtä valmista kaavaa pelin toteuttamiseen.

Sekä projektin alussa että lopussa motivointikeinona käytetään pelien pelaamista. Projektin alussa testataan erilaisia toteutettavissa olevia pelivaihtoehtoja, joista oppilaat voivat alkaa ideoimaan omaa peliään. Projektin lopuksi oppilaat saavat pelata itse valmistamiaan pelejä yhdessä luokkakavereiden kanssa.

 

Työturvallisuus

Työturvallisuus on aina tärkeä huomioida, kun työskennellään teknisen työn luokassa, jossa on paljon erilaisia työvälineitä ja koneita. Tässä projektissa tarvittavat teknisen työn välineet ovat yksinkertaisia laitteita eikä ns. moottoroituja työkoneita käytetä, mutta myös sahan ja vasaran käyttäminen väärin tai huolimattomasti, voi aiheuttaa vaaratilanteita. Työturvallisuus asiat siis kerrataan ja niistä muistutetaan toistuvasti.

Tekstiilityön luokassa ompelukoneilla työskenneltäessä ompelukoneen oikeaoppiminen käyttäminen kerrataan. Kankaanvärjäyksessä tärkeää on huomioida suojautuminen sekä silitysraudan varovainen käyttäminen.

Arviointi

Arviointia pyritään pitämään aktiivisena osana tätä oppimisprosessia. Jokaisen tunnin alussa, kun opettaja kertoo oppituntien sisällön, kerrotaan samalla oppilaille tavoitteet. Mitä tänään tulemme oppimaan ja tekemään käsitöissä?

Tunnin lopussa, kun luokkatilat on yhdessä saatu siistittyä kokoonnutaan vielä yhteen ja kerrataan, mitä opittiin. Mikä oli vaikeaa ja miksi? Missä onnistuit hyvin? Missä epäonnistuit ja miksi? jne. Tunnin koonnin ei tarvitse olla pitkä, jo viiden minuutin keskustelu riittää kokoamaan ajatuksia yhteen ja herättää oppilaita pohtimaan omaa oppimistaan.

Projektin päätyttyä oppilaat kokoavat ajatuksensa itsearviointilomakkeelle. Lomakkeen täyttäminen on oppilaalle helpompaa, kun tavoitteita ja niiden täyttymisiä tai täyttymättä jäämisiä on pohdittu aktiivisesti koko projektin ajan.

 

Peli-ideoita

Helposti toteutettavia pelejä ovat mm.  Käärme ja tikapuut-peli, Kimble, Tammi, Mylly, Ristinolla, Omenapuupeli ja Kalapeli.

Mylly

Ludo/Kimble

Kalapeli

Omenapuupeli

Ristinolla

Tammi