Alakoulun käsityön opetus on perinteisesti ollut kautta aikojen vahvasti opettajajohtoista. Opettaja tekee tai etsii suunnitelman tehtävään käsityötuotteeseen, hankkii tarvittavat materiaalit, opettaa tarvittavat tekniikat ja oppilaat toteuttavat valmiin suunnitelman ja annettujen ohjeiden mukaisen tuotteen. Monesti tuote on suunniteltu niin valmiiksi ettei oppilaan omalle vaikuttamiselle jää lainkaan tilaa.
Opettajajohtoista tuotesuunnittelua puolustavat monet käytännön seikat, jotka vaikuttavat käsityön opettamiseen alakoulussa. Käsityön opettamisen tärkein ohjaava tekijä on sekä valtakunnallinen että paikallinen opetussuunnitelma. Tietyillä luokka-asteilla oppilaiden on opittava tietyt käsityön perustekniikat, joten tuotesuunnittelun on sovittava kulloisellakin luokka-asteella harjoiteltavaan käsityötekniikkaan. Useimmissa kouluissa myös käytettävät materiaalit ja välineet ovat rajalliset eikä lisähankintoihin ole kouluilla ja kunnilla varaa. Opettajan on pääsääntöisesti toteutettava ja ohjattava sellaisia käsityöprojekteja, joita voidaan tehdä ns. perusmateriaaleilla, joita kouluilta löytyy.
Opettajan omat käsityötaidot vaikuttavat myös siihen, miten vapaasti hän voi antaa oppilaiden suunnitella ja toteuttaa erilaisia projekteja samanaikaisesti. Joskus oppilaiden suunnitelmien toteuttamiseen tarvitaan sellaista ohjausta, joka ei sujukaan opettajalta täysin luonnostaan vaan vaatii opettajaltakin materiaaliin ja tekniikkaan perehtymistä. Jos vielä samaan aikaan useampi oppilas tarvitsee sellaista ohjausta, joka tuottaa opettajalle vaikeuksia, on käsityön opettaminen silloin jo todella haastavaa.
Haastavaa tuotesuunnittelu on oppilaiden kanssa lisäksi sen vuoksi, että oppilaiden erilaiset persoonallisuudet tuovat suunnitteluvaiheeseen erilaisia ongelmia. Joidenkin oppilaiden mielikuvitus ei tunne mitään rajoja eikä oppilailla välttämättä ole lainkaan ymmärrystä siitä, miten heidän suunnitelmiaan voidaan käytännössä toteuttaa. Monesti oppilailla saattaa olla epärealistiset ajatukset omista taidoistaan, joten epäonnistuminen suunnitelman toteuttamisessa on hyvin todennäköistä ilman opettajan ohjausta suunnitelman tekovaiheessa.
Oma haasteellinen ryhmänsä ovat ne oppilaat, jotka eivät ikinä tunnu keksivän mitään omaa ideaa, jota voisivat lähteä toteuttamaan. Riitatilanteita oppilaiden kesken syntyy helposti, jos tällainen oppilas, jolla on suunnittelutyössä vaikeuksia, alkaa kopioida toisen tai toisten tekemiä suunnitelmia. Joskus vaikeus todella voi olla siinä ettei oppilaalla ole edellytyksiä tehdä pyydetyn kaltaisia suunnitelmia, mutta monesti ongelma löytyy oppilaan haluttomudesta ja motivaation puutteesta. Ellei opettaja onnistu sytyttämään oppilaassa sisäistä motivaatiota käsityötuotteen tekemiseen, jää prosessi yleensä hyvin pintapuoliseksi . Tällaiset motivaation puutteesta kärsivät oppilaat ovat niitä, jotka haluavat saada tehtävän työn nopeasti valmiiksi ja mitä helpommalla tavalla, sen parempi.
Miten sitten ohjata tuotesuunnittelua koulussa niin, että edellä mainituista haasteista huolimatta oppilaat oppisivat luovan suunnitteluprosessin kautta alakoulussa vaadittavat käsityötaidot? Mielestäni opettajan tekemällä pohjatyöllä on tähän haasteeseen suuri vaikutus. Opettajan on aivan ensin tarkasti mietittävä ja rajattava ne tekniikat ja materiaalit, joita tehtävässä tuotteessa harjoitellaan. Sen jälkeen on mietittävä, millaisissa raameissa oppilaat alkavat suunnittelutyötä toteuttamaan. Selkeä rajaus ja harjoiteltavien tekniikoiden selittäminen auttaa oppilaita hahmottamaan, millaiseen suuntaan suunnittelutyötä lähdetään ohjaamaan. Lisäksi oppilaat motivoidaan suunnittelutyöhön ja virittäydytään sopivaan mielentilaan, jollakin aiheeseen sopivalla tavalla. Mitä enemmän saadaan viritettyä oppilaille aistiärsykkeitä, konkreettisia kokemuksia ja tunteita herättäviä ajatuksia, sitä paremmin saadaan oppilaan mielikuvitusta ja intoa suunnattua tehtävään työhön.
Opettajien tekemä yhteistyö auttaa myös käsityön opetuksen suunnittelua, varsinkin jos projekteja toteutetaan kahden tai useamman opettajan tekemänä yhteistyönä. Ellei työskentelyn rajauksia tehdä tarkasti selväksi kaikkien osapuolten yteistyönä, voi toteutusvaiheessa tulla eteen ongelmia.Yhteissuunnittelu vaatii kuitenkin opettajilta aikaa oppituntien ulopuolella, joten ellei osapuolet ole innokkaita uhraamaan aikaansa suunnittelulle, on yhteistä suunnittelua mahdotonta toteuttaa.
Lähteet:
Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki. WSOY.
http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/kipinat/SPetTK.htm
