Tässä projektissa esitellään yhdenlainen tapa toteuttaa samansisältöiset käsityöprojektit alakoulun ensimmäiselle ja viimeiselle eli kuudennelle luokalle. Molemmissa projekteissa toteutetaan kokonaista käsityöprosessia, jossa yhdistetään tekstiili-ja teknisen työn sisältöjä. Ekaluokkalaisten käsityöprojektissa perehdytään lisäksi prosessin ohessa erityisesti kokemukselliseen oppimiseen ja kuudesluokkalaisten projektissa esinekulttuurin merkitykseen käsityön opetuksessa. Molempiin projekteihin yhdistetään tuotteen suunnitteluvaiheen yhteyteen tutustumiskäynti esimerkiksi kirjastoon tai museoon.
Kokemuksellinen oppiminen
Kokemuksellinen oppiminen pohjautuu oppilaan taustaan ja omaan kokemusmaailmaan ja omien kykyjensä arviointiin ja reflektointiin. Prosessi on aina keskeisessä roolissa, ei valmis tuote. Kun lähdetään toteuttamaan käsityön tuotesuunnittelua kokemuksellisen oppimisen kautta, silloin pyritään herättämään oppilaan omia tunteita, aisteja, mielikuvia, kokemuksia ja mielikuvitusta tuotteen suunnittelun liikkeelle panevaksi voimaksi. Opettajan roolina on olla oppilaan oppimisen tukena, jotta oppilas kykenisi viemään omaa oppimisprosessiaan mahdollisista vaikeuksista huolimatta eteenpäin.
Tärkeää oppilaan omassa oppimisprosessissa on itseohjautuvuus ja oman oppimisen reflektointi. Jo pienenkin oppilaan on hyvä oppia ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja huomata, miten oma motivaatio ja toiminta vaikuttaa saavutettuihin oppimistuloksiin. Käsityön tekijänäkin itsearvioinnin avulla oppilas oppii huomaamaan, millaisia taitoja hänellä jo on ja miten niiden hallitseminen auttaa uusien käsityötaitojen oppimisessa.
Esinekulttuuri käsityön opetuksessa
Ympärillämme oleva materiaali ja esineet ovat ihmisiin, kontekstiin ja aikaan sidottuja. Esineillä on kautta aikain ollut ihmisiin jonkinlainen suhde, joka on voinut olla jopa elintärkeä, jos se on liittynyt olennaisesti esimerkiksi ihmisen elinkeinoon ja toimeentuloon. Voisin väittää, että ennen ihmiset kunnioittivat ja arvostivat omistamiaan esineitä enemmän kuin nykypäivänä. Itse tekeminen oli myös huomattavasti yleisempää kuin nykyisin, koska erilaisia valmiita tuotteita ei ollut samalla tavoin saatavilla kuin nykyisin tai niiden hinta oli monille liian korkea, joten taloudelliset syytkin kannustivat tai pakottivat ihmisiä tekemiään tarvitsemiaan esineitä tai käsityötuotteita itse.
Tämän päivän ihmisten suhde esineisiin on yltäkylläinen ja usein välinpitämätön. Samaan aikaan, kun mikään materiaali ei tunnu riittävän, sillä ei myöskään ole meille varsinaista merkityssisältöä. Suurimmalla osalla ihmisistä on hallussaan tavarapaljous, jolla he eivät tee mitään tai joiden olemassaololla ei ole heille minkäänlaista tunne- tai kokemussidettä.
Käsityön kannalta esinekulttuurissa olennaista on se, että jokaisen esineen taustalta löytyy yksi tai useampi tekijä. Esineen tekemisen prosessiin kuuluu aina muotoilu ja muotoilija, joku joka on suunnitellut tuotteen funktion, ulkomuodon ja materiaalit. Tuotesuunnittelussa pyritään huomioimaan esineen käyttötarkoituksesta riippuen monia eri asioita. Esimerkiksi nykyään, kun on vahvasti alettu kiinnittämään huomiota ihmisten kulutustottumuksiin ja ekologisiin valintoihin on suosittua hankkia sellaisia esineitä, joiden tekemisessä ekologiset tekijät on otettu hyvin huomioon. Myös tuotteen alkuperämaa on osa tätä ekologisuutta ja keskeinen valintakriteeri monelle ostajalle. Onkin hienoa, että monet ovat valmiita maksamaan hankkimistaan tuotteista enemmän saadakseen kotimaassa tehtyjä esineitä ja tavaroita. Kotimaisuuden kannattamista tukee myös kestävyyden näkökulma, sillä suomalaisella tuotteella on laadukas maine ja esineillä uskotaan olevan pidempi elinkaari kuin monilla vastaavilla ulkomaisilla tuotteilla. Tämä luonnollisesti säästää niin luontoa kuin rahaakin.
Käsinukke ja teline-projekti alakoulun ekaluokalla
Tämän projektin keskeinen tavoite on tarjota oppilaalle käsityön tekijänä mahdollisuus itse vaikuttaa mahdollisimman paljon tehtävän käsityön luonteeseen. Projektissa harjoitellaan käsityötuotteen ideointia ja suunnittelua, unohtamatta kuitenkaan keskeisten työmenetelmien ja -välineiden oppimista ja käyttöä.
Projektin kautta on mahdollista toteuttaa ilmiöpohjaista opetusta, sillä sen toteuttaminen vaatii eri oppiaineiden välistä integraatiota. Kokemuksellisen tuotesuunnitteluprojektin pääteemana on käsinukke.
Kohderyhmäksi valitsin tähän projektiin alakoulun ekaluokkalaiset oppilaat, mutta tehtävänantoa eriyttämällä projekti on helposti toteutettavissa myös tokaluokkalaisten tai kolmasluokkalaisten kanssa. Oma ekaluokkalainen poikani toimi tässä esimerkkiprojektissa pääsuunnittelijana sekä -toteuttajana.
Jakson tavoitteet ja sisältö:
Tässä jaksossa oppilas oppii
- ideoimaan ja suunnittelemaan käsinuken
- piirtämään kaavan, kiinnittämään kaavan kankaalle säästeliäästi (kankaan reunaan)
- leikkaamaan kankaan piirretyn kaavan mukaisesti
- mittaamaan sopivan pituisen ompelulangan
- tekemään solmun
- ompelemaan etupistoja ja pykäpistoja (myös muita pistoja --> eriyttäminen)
- mittaamaan kappaletta mallin mukaan
- kiinnittämään sahattavan kappaleen höyläpenkkiin
- oikean työasennon ja työtavan kappaletta sahattaessa
- puukappalen hiomisen työtavat (esim. hiomaan sekä pelkän hiomapaperin että hiomatuen kanssa)
- poraaminen
Integrointi
- Projektissa on erittäin keskeistä integroida käsityön opetus äidinkielen ja draaman opetukseen. Integrointia tapahtuu myös kuvataiteeseen.
Työtavat:
- Käsinompelu, etu-ja pykäpisto (ts)
- Sahaaminen, hiominen, poraaminen (tn)
Materiaalit:
- Huopa/teddykangas/fleece, puuvillakankaat, puuvillalangat
- Höylätty lauta, pyörörima
Kokemuksellisuus
- Heti projektin alussa oppilaat tekevät opintoretken kirjastoon. Tämän esimerkkiprojektin kirjastona toimii Seinäjoen kaupungin uusi upea Apila- kirjasto, josta oppilaiden kanssa lähdetään hakemaan ideoita, inspiraatiota ja motivaatiota oman satuhahmon (käsinukke) luomiseen. Apila kirjaston lastenosastolla on erilaisia pehmustettuja lukukoloja, jotka on sisustettu erilaisin teemoin, satumaailmoin. Nämä lukukolot tarjoavat mainion miljöön luovalle suunnittelutyölle.
Kuvia lukukoloista:
Hiiret
Peilit
Huopikkaat
Linnut
Kukat
Kalat
Lumihiutaleet
Lehtiköynnökset
Puuhapaikka, jossa on koloja, joihin ryömiä
Ideointivaiheessa ei rajoiteta lasten ajatusten lentoa vaan nimenomaan kannustetaan lapsia päästämään mielikuvitusta lentoon! Oman hahmon suunnittelu aloitetaan jo kirjastossa, jossa lapset voivat käpertyä pehmustettuihin koloihin tai kirjaston pöytien ääreen suunnittelemaan ja piirtämään hahmojaan. Suunnittelun avuksi opettaja voi monistaa oppilaille käsinuken niin sanotun yleiskaavan, jonka päälle oppilaat voivat alkaa hahmottelemaan omaa käsinukkeaan. Tässä vaiheessa hahmoja voi suunnitella useammankin, koska toteutusta mietittäessä voidaan huomata ettei kaikkea ole mahdollista tai helppoa toteuttaa. Käytettävissä olevien materiaalien kertominen ja esittely auttaa oppilaita ideoinnissa.
Ideointivaiheessa voidaan oppilasryhmän luonteesta riippuen käyttää myös pieniä oppilasryhmiä ikäänkuin suunnittelutiimeinä, jotka ideoivat yhdessä erilaisia hahmoja. Eri tasoiset oppilaat voivat toimia toisilleen suunnitteluapuna. Lasten mielikuvitusmaailmassa hahmot voivat helposti alkaa jo tässä vaiheessa linkittyä toisiinsa, joten samoja ryhmiä käyttämällä on luontevaa äidinkielessä siirtyä toteuttamaan erilaisia draamaprojekteja valmiiden käsinukkien ympärille.
Kaikki lasten ideat eivät välttämättä ole käytettävillä materiaaleilla ja työtekniikoilla toteutettavissa, joten oppilaat voivat joutua muokkaamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan. Tämä havainto on keskeinen oppisisältö kokemuksellisessa oppimisessa, sillä tekemällä ja käytännön kautta asiat usein opitaan tehokkaammin kuin niin, että joku kertoo ne oppilaalle niin sanotusti valmiina asiana. Kun alkuperäistä suunnitelmaa joudutaan muokkaamaan projektin edetessä, opitaan myös pettymyksensietokykyä,ongelmanratkaisutaitoja ja periksiantamattomuutta.
Oppilaan tuntemus on silti hyväksi suunnitteluvaiheessa, jolloin opettaja voi tarvittaessa ohjata sellaisten oppilaiden suunnitteluprosessia, joilla tietää olevan vaikeuksia realistisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman tekemisessä. Ei ole tarkoitus teettää oppilailla täysin mahdottomia suunnitelmia ja toteuttamisvaiheessa tyrmätä kaikki oppilaiden tekemät suunnittelutyöt. Suunnittelutyön tekemistäkin opitaan prosessin kautta, mitä enemmän oppilaat saavat siihen mahdollisuutta ja suunnittelusta kokemusta, sitä paremmin he alkavat suunnitteluakin toteuttaa.
Opettajan on tärkeää antaa oppilaille riittävästä aikaa suunnitteluun ja ohjata sellaisten oppilaiden työskentelyä, joille luomisprosessi tuottaa vaikeuksia. Tässä vaiheessa luodaan kipinää ja intoa varsinaisen käsityön tekemiseen, joten prosessin alun tulisi olla kaikille mieleinen ja käsillä tekemiseen motivoiva kokemus.
Seuraavassa esimerkkikuvia poikani zombie-käsinuken suunnittelu- ja työvaiheista:
 |
| Työskentelyn aluksi tutustutaan käytettävissä oleviin materiaaleihin. |
 |
| Käsinuken peruskaavan päälle suunniteltu oma hahmo |
 |
| Värisuunnitelma |
 |
| Kaavan piirtäminen ja muokkaaminen |
 |
| Kaavan kiinnittäminen ja piirtäminen kankaalle |
 |
| Ompelu esimerkiksi etu- tai pykäpistoilla |
 |
| Käsinukketelineen osien sahaus. Oppilaat saavat itse vaikuttaa pohjalevyn muotoon. |
 |
| Hionta, liimaus ja maalaus |
 |
| Valmis teline, johon lisättiin massapallo päähän. |
Käsinukke ja teline-projekti alakoulun kuudennella luokalla
Kuten yllä ekaluokkalaisten kanssa toteutettava käsinukkeprojekti, niin myös kuudesluokkalaisten kanssa aloitetaan työstäminen ideoita herättelemällä. Riippuen paikkakunnan tarjolla olevista vierailukohteista, projektin alussa tehdään tutustumisretki lähialueen kohteeseen esimerkiksi kirjastoon, museoon tai vaikkapa tavarataloon. Mistä tahansa kohteesta on mahdollista löytää aineksia esinekulttuurin pohdintaan nyt ja menneisyydessä.
Esimerkiksi Seinäjoen maakuntamuseo,jonka Kivinavetassa on vuosittain vaihtuvia teemoja, esittelee tänä vuonna näyttelyssä "Mihinä me ollahan", Seinäjoen seudun ja Etelä-Pohjanmaan historiaa ja esittelee myös entisaikojen koulumaailmaa. Museo huomioi hyvin lapset kohderyhmänään ja on tämänkin syksyn aikana järjestänyt koululaisille toiminnallisia tutustumishetkiä museossa, jossa on aiheena ollut muun muassa pitsinnypläystä ja nukketeatteria.
Kuudesluokkalaistenkin kanssa tämä käsityöprojekti integroidaan vahvasti äidinkieleen ja hyödynnetään prosessissa esimerkiksi äidinkielen kirjallisuus- tai elokuvajaksoa. Toteutusta voisi isompien oppilaiden kanssa lähteä suunnittelemaan tiiviisti ryhmätyönä, jolloin oppilaat saisivat suunnitteluun tukea toisiltaan. Ryhmä voisi kirjoittaa hahmojensa ympärille yhteisen käsikirjoituksen, joka voidaan esittää perinteisen nukketeatterin muodossa koulun pienemmille oppilaille tai tallentaa esitys digitaaliseen muotoon vaikkapa pienelokuvaksi.
Kasvatuksellinen syy käsinuken tekemiseen kuudesluokalla voisi mielestäni olla se, että opetetaan kuudesluokkalaisia kyseenalaistamaan ympärillämme olevaa materiaalin määrää ja omia kulutustottumuksiamme (näiden molempien asioiden yhteyteen sopisi hyvin tavaratalossa vierailu). Keskustelun aiheita voisivat olla esimerkiksi "Materiaali ennen ja nyt" tai "Ekologisuus, kierrätys ja kestävä kehitys". Mietitään yhdessä, kuinka paljon kotoamme löytyy turhia esineitä ja minkälaiset esineet ovat sellaisia, jotka kestävät aikaa. Tärkeää on myös pohtia, voisiko jotkut tarvittavista esineitä ostamisen sijaan valmistaa itse ja millaisia hyötyjä syntyy itse tekemisestä.
Käsinukke- projektin lähtökohtana voitaisiin pitää ajatusta, että oppilaat eivät valmista niitä itselleen vaan tekevät ne lahjoitukseksi vaikkapa koululle, jolloin niille saadaan pitkä ja tarkoituksenmukainen käyttö mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Ekaluokkalaisten käsinukkehahmoille ei annettu rajausta vaan kaikki mahdolliset ihmishahmoista eläinhahmoihin tai mielikuvitushahmoihin oli mahdollista tehdä, mikäli niiden toteuttaminen katsottiin ikätasolle sopivaksi. Kuudesluokkalaisten käsinuket ovat ihmishahmoja, koska yksi keskeisistä työmenetelmistä on paperimassapään tekeminen.
Jakson tavoitteet ja sisältö:
Tässä jaksossa oppilas oppii tai kertaa
- ideoimaan ja suunnittelemaan käsinuken
- tekemään paperimassapään
- suunnittelemaan ja toteuttamaan yksinkertaisia vaatteita käsinukelle (kankaasta tai lankatekniikalla)
- suunnttelemaan ja toteuttamaan telineen käsinukelle
- mittaamaan kappaletta suunnitelman mukaan
- sahattavan kappaleen kiinnityksen höyläpenkkiin
- oikean työasennon ja työtavan kappaletta sahattaessa
- puukappaleen talttaamisen
- puukappaleen hiontaa ja maalausta
- poraamaan pylväsporakoneella
Integrointi
- Projektissa on erittäin keskeistä integroida käsityön opetus äidinkielen ja draaman opetukseen. Integrointia tapahtuu myös kuvataiteeseen.
Työtavat:
- Paperimassan työstäminen, koneompelu (ts)
- Sahaaminen, talttaaminen, hiominen, poraaminen (tn)
Materiaalit:
- (ts) Sanomalehdet, liisteri, liima, puuvillakankaat tms., ompelulangat
- (tn) Höylätty lauta, pyörörima, massapallo
Muutamia kuvia työvaiheista:
 |
| Liisteriliimaseos |
 |
| Vessapaperirulla kaulaksi ja sanomalehtisuikaleita |
 |
| Pää aloitetaan paperimytyn päälle |
 |
| Kasvojen muoto alkaa hahmottua, kannattaa liioitella piirteitä! |
 |
| Hiusten tekoa |
 |
| Hiukset ommeltiin kangasympyrään kiinni, jotta kiinnitys päähän on helpompaa |
 |
| Kasvot maalattuna ihonvärisiksi. Jos ihosta haluaa sileän, kannattaa viimeistely tehdä huolella. Mallinukella jo hiukan ryppyinen ja aikaa nähnyt iho. |
 |
| Yksinkertainen perusvaatteen kaava. |
 |
| Telineen sahaus ja talttaus |
 |
| Osien sovittelu ennen liimausta |
 |
| Pyörörimalle porataan reikä ja liimataan kiinni |
 |
| Massapallo huipulle ja maalaus halutun väriseksi |
Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. 2009. Kirja käsityöstä. Helsinki 2009.
http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/humanistinen-kokemuksellinen-oppiminen/
Anttila, P. 1996. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. Porvoo 1996. WSOY.
Mäkikalli, M. 2010. Materiaalisen kulttuurin historiaa. Teoksessa Mäkikalli, M.& Laitinen, R. (toim.) Esine ja aika. Helsinki 2010. Hakapaino Oy.
